Kaukalopallon vuosikymmenet Suomessa

Kaukalopallon historia maassamme ulottuu noin 50 vuoden taakse. Laji rantautui Suomeen 1960-luvulla, ja sen suosio alkoi kasvaa seuraavalla vuosikymmenellä. 1980-luvulla kaukalopallo sai medianäkyvyyttä, ja lajin huippuvuodet sijoittuvat 1990-luvulle. 2000-luvulla harrastajamäärät vähenivät rajusti, mutta 2010-luvulle tultaessa laji alkaa näyttää elpymisen merkkejä.

1960- ja 1970-luvut

Kaukalopallon edeltäjä oli jääpallo, josta laji kehittyi Ruotsissa 1960-luvulla. Sieltä se rantautui pian Suomeen, jonne samalla vuosikymmenellä rakennettiin ensimmäisiä jäähalleja. Lajin suosio alkoi kasvaa 1970-luvulle tultaessa. Kilpailuja alettiin järjestää paikallisten joukkueiden välillä ja laji tuli jäädäkseen. Maantieteellisesti kaukalopalloa harrastettiin ympäri Suomea isoista kaupungeista pieniin kyliin, ja sitä saatettiin pelata järven jäällä tai sitä varten tehtiin kaukaloita. Laji oli hyvin yhteisöllinen, ja tapana oli, että ottelupaikkakunnalle jäätiin viettämään aikaa muiden pelaajien kanssa. Näiden viikonlopputurnausten suosion kasvun myötä päästiin ensimmäisen kerran ottelemaan Suomen mestaruudesta v. 1975.

1980-luku

Seuraavalla vuosikymmenellä, 1980-luvulla, kaukalopallo alkoi lajina erkaantua yhä enemmän jääpallosta. Lajin medianäkyvyys Suomessa lisääntyi ja se nousi yleiseen tietoisuuteen. Kyseisellä vuosikymmenellä kaukalopallon sääntöjä muokattiin useita kertoja ja välineistöä muutettiin. Esimerkiksi maila on aikojen saatossa pidentynyt, sen muoto muuttunut ja pallon väri vaihtui tuolloin oranssista siniseksi, jotta se näkyisi paremmin TV:n välityksellä kotikatsomoihin. Vuonna 1984 pelattiin ensi kertaa ottelu kilpakumppaneiden Suomen ja Ruotsin välillä. Vuonna 1987 taas pelattiin kansainvälinen North American Cup Minneapolisissa, Yhdysvalloissa, jonne Suomesta otti osaa Palokan Pyry ja Hakunilan Riento.

1990-luku

Vuosikymmentä voidaan nimittää kaukalopallon varsinaiseksi kulta-ajaksi, sillä 1990-luvulle tultaessa kaukalopallotoiminta laajentui entisestään. Divisioonia oli useampia ja silloin myös perustettiin Kaukalopallo- ja Ringetteliitto, jonka nimi on säilynyt nykypäivään asti.

Kun kansainvälinen kaukalopalloliitto (IRF) sai alkunsa v. 1992, Suomi oli yksi sen neljästä perustajajäsenestä. 1990-luvulla kaukalopallosta muodostui yksi Suomen suurimmista palloilulajeista ja Suomesta vahva kaukalopallomaa. Joukkueita oli siihen aikaan paljon; vuosikymmenen puolessavälissä jopa tuhat, seuroja 550 ja lisenssipelaajia parhaimmillaan yli 10 000. Lajista oli tullut suosittua puulaakimuotoista kunto- ja työpaikkaurheilua, ja kaiken kaikkiaan harrastajamäärät kohosivat yli 100 000:n. Otteluita mainostettiin laajasti medioissa, paikallislehdet kirjoittivat omista sarjoista ja kaukalopalloliigan finaaleita kertyi katsomaan tuhatmäärin yleisöä. Taso kasvoi ja kaukalopallon ajateltiin hätyyttelevän jopa jääkiekon asemaa. Kaukalopallon lajikenttä jakaantui kuitenkin vuosikymmenen lopulla, jolloin liittoja oli kaksi. Samaan aikaan seurat saattoivat jäädä pitkälti omilleen ja lajin yhteisöllisyys yleisesti vähetä.

2000- ja 2010-luvut

Kaukalopallon harrastajia oli 2000-luvulle tultaessa Suomessa vielä 50 000, mutta vuosikymmenen lopulla pelaajamäärät romahtivat, resurssit alkoivat huveta ja harrastusmaksut kasvoivat. Lajin väistyminen johtui osaltaan salibandyn suosion kasvusta.

2010-luvulla kaukalopallo on kuitenkin alkanut hiljalleen elpyä. Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan olevan suunnilleen 5000 lajin harrastajaa. Lisenssipelaajia on 2000, joista noin puolet pelaa valtakunnallisen lajiliiton alaisissa sarjoissa. Viime vuosina, kuten v. 2016 ja 2018, kaukalopallon SM-sarjaa ei ole saatu järjestettyä seurojen toimintavaikeuksien ja joukkueiden vähyyden vuoksi, ja liiton alainen ykkösdivisioona pelattiin vain Oulun seudulla.

Kaukalopallolla sanotaan kuitenkin olevan mahdollisuus valoisampaan tulevaisuuteen, mikäli lajin eri toimijat yhdistyvät. Esimerkiksi jääkiekkoon verrattuna kaukalopallo on harrastetasolla suhteellisen edullinen laji ja pelaajia löytyy kuitenkin edelleen. Jäälajien suhteen on tärkeää, että paikkakunnalla on jäähalli tai tekojää, sillä leutojen talvien myötä ei ole enää mahdollista pelata vanhaan malliin luonnonjäällä. Suuria yleisömassoja kaukalopallo ei välttämättä tule enää vetämään, mutta lajin jatkumisen turvaamiseksi puulaakimaiset turnaukset ja vireä alueellinen toiminta tulisi herättää uudelleen henkiin. Aktiivisia toimijoita tarvitaan ja lajin näkyvyyttä tulee lisätä, jotta uusia pelaajia saataisiin jatkossakin mukaan.